Huonoja päätöksiä, hyvää seuraa

Sunnuntaina olimme suunnitelleet kaverini Annan kanssa, että viettäisimme rauhallisen leffaillan Ryan Gosling -elokuvien ja herkkujen parissa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun kaupungilla törmäsimme sattumalta Kimiin, Annaa ja Rafaan, jotka kertoivat illalla kiipeävänsä muiden au pairien kanssa pimeällä Holyrood Hillille sytyttämään taivaslyhtyjä ja ihailemaan kaupunkia. Päätimme sitten Annan kanssa lähteä heidän mukaansa, mutta ensin kävimme Filling Station -ravintolassa syömässä yhdessä.

Rafa, minä, Kim, Anna, Anna

Anna päätti luovuttaa ennen kuin pääsimme edes kukkuloille asti sillä ulkona oli todella kylmä ja tuulista. Kiipeäminen oli vaikeaa säkkipimeässä, etenkin kun maa oli märkä ja liukas ja "matkanjohtajamme" Tomy päätti poiketa kunnollisilta reiteiltä ja päädyimme tarpomaan pientä mutaista polkua pitkin jyrkkää ylämäkeä. 

Pääsimme kuitenkin ylös asti, josta oli huikeat näkymät öiseen kaupunkiin. En kuitenkaan saanut yhtäkään kunnollista kuvaa sieltä. 

Miun hiuksista voi päätellä miten tuulista siellä oli.

Tuuli oli niin kova ettei kukaan saanut sytytettyä taivaslyhtyjä joten koko säätä uhmaava vaellus oli täysin turhaa. Onneksi pettymyksistä huolimatta kavereiden seura piristi, ainakin kun lauloimme koko matkan takaisin alas duck songia. En kyllä toista kertaa enää aio lähteä kiipeämään tuonne täysin pimeällä. Naureskeltiinkin yhdessä, että tätä lähemmäs extreme-urheilua ei ehkä koskaan tulla pääsemään!

 

Waddle waddle.

Kuinka suojautua kylmältä

Edinburghissa asuessa olen oppinut arvostamaan Suomen talojen lämmitystä. Täällä vanhat kivitalot ovat lämmittämisestä huolimatta aina koleita, ja muistelen kaiholla miten ihanaa olisi jos esimerkiksi suihkusta tullessa ei tuntisi jäätyvänsä kuoliaaksi. Lämmitys on erittäin kallista ja hostäitini kertoikin, että joka talvi Britanniassa kuolee useita ihmisiä (etenkin vanhuksia) kylmyyteen, sillä kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole varaa maksaa asuntonsa lämmitystä.
Villasukkien ja teen lisäksi hankin tänään uuden aseen taisteluun kylmyyttä vastaan - onesie-haalarin. Tää on niin mukava ja suloinen, että tänään teki mieli jäädä kotiin katsomaan leffoja eikä lähteä ulos ihan vain siksi etten halua ottaa tätä pois päältäni! Talven suosikkivaate löydetty.

Arthur's Seat

Lauantaina uhmasimme säätä ja päätimme kiivetä Arthur's Seatille, mikä on yksi Edinburhgin kuuluisimmista ja suosituimmista turistinähtävyyksistä. Arthur's Seat on Holyrood Hillsien korkein huippu ja kohoaa noin 250 metrin korkeuteen.
Aamupäivän sade oli jo lakannut kun lähdimme kiipeämään, mutta maa oli mutainen, liukas ja täynnä lätäköitä, mikä teki kävelystä huipulle entistä rankempaa. Vaikka kulkemamme reitti oli vain puolitoista kilometriä pitkä niin loppumatkasta näytimme varmasti hikisiltä ja hengästyneiltä, kun vastaantulijatkin kannusti meitä: "Ei oo enää pitkä matka, kohta te ootte jo huipulla! Kyllä te pystytte siihen!"
Maisemat huipulta olivat kyllä kiipeämisen arvoiset: en usko että mistään muualta näkee kerralla koko Edinburghin aina merelle asti. Tuntuu että valokuviin ei vain millään saanut taltioitua sitä upeutta :(
Huipulla ollessamme alemmas rinteille oli kertynyrt paksua sumua, joten lähdimme kapuamaan alas ennen kuin tulisi pimeää.

Kohti huippua

Vielä ei olla perillä'!

Johanna, Camille, minä, Magdalena

Haar eli skotlantilainen sumu

Royal Botanic Garden

Eilen käytiin Alman kanssa eräässä kasvitieteellisessä puutarhassa. Suureen puistoon pääsee ilmaiseksi sisään, mutta kasvihuoneisiin on pääsymaksu, joten tyydyttiin vain kiertelemään ulkosalla.

Koululaiset eivät ole tällä hetkellä ainoita joilla on lomaa, sillä minun ja monien ystävieni host-perheet ovat lähteneet matkoille, joten minulla on koko loppuviikko vapaata! Tiedossa on ainakin juhlimista, nähtävyyksiä ja ehkä hieman matkusteluakin :)

Synttärit

Viikko sitten lauantaina juhlittiin miun synttäreitä muiden au pairien kanssa. Aloitettiin hakemalla kaupasta hieman juomista ja syömistä ja istuskeltiin ulkona. Suurin osa illasta vietettiin miun lempiklubilla Frankensteinissa, mistä alin kuva on. Siellä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, soi hyvä musiikki ja portsarit on kivoja. Erikoisinta paikassa kuitenkin on, kun keskiyöllä musiikki hiljenee ja katosta laskeutuu Frankensteinin hirviö -nukke, joka nousee istumaan ja örisee. Sen jälkeen tanssitaan Thrilleriä. 

Koko porukka: Lara, Viktória, Eleonora, Petr, Camille, Rafa, minä, Johanna, Danielle

p.s. älkää kysykö miksi oon ihan valkonen näissä kuvissa, tiedostan itsekin asian. Jos oisin muokannu itteni ihmisenväriseksi, seurueen ruskettuneemmat henkilöt olisi ollu oransseja.

Royal Mile

Muutama kuva lempipaikastani tässä kaupungissa, eli Royal Milesta vanhassa kaupungissa. Royal Mile on piiiitkä suora Holyrood Palacelta Edinburghin linnalle asti, ja se koostuu useammasta kadusta. Aurinkoisina päivinä on ihanaa vain istuskella kävelykatuosiolla, jossa on vieri vieressä pieniä kojuja ja aina pari katusoittajaa ja -taiteilijaa esiintymässä.

Holyrood Palace

Eräänä lauantaina kävin muutaman muun au pairin kanssa The Palace of Holyroodhousessa, paremmin tunnettu Holyrood Palacena. Se on toiminut Skotlannin kuninkaallisten asuinpaikkana 1500-luvulta lähtien. Nykyään Britannian kuninkaalliset viettävät siellä vähintänä yhden viikon joka kesä, mutta muun ajan vuodesta palatsi on turistien ihailtavissa. Sisällä ei saanut ottaa kuvia, ja vain pienessä osassa huoneita pääsi vierailemaan. Palatsin kyjlessä on Holyrood Abbeyn rauniot. Luostari rakennettiin 1128, ja sinne on haudattu useita kuninkaallisia. 1700-luvulla luostarin katto romahti, eikä sitä ole sen jälkeen kunnostettu.

Viimeisessä kuvassa on Arthur's Seat. Se on kaupungin ylle nouseva kukkula, josta on kuulemma loistava näkymä kaupunkiin, ja se onkin turistien suuressa suosiossa. En ole vielä ehtinyt kiipeämään sinne, mutta lähiviikkoina kyllä valloitan senkin!