Sunnuntaina olimme suunnitelleet kaverini Annan kanssa, että viettäisimme rauhallisen leffaillan Ryan Gosling -elokuvien ja herkkujen parissa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun kaupungilla törmäsimme sattumalta Kimiin, Annaa ja Rafaan, jotka kertoivat illalla kiipeävänsä muiden au pairien kanssa pimeällä Holyrood Hillille sytyttämään taivaslyhtyjä ja ihailemaan kaupunkia. Päätimme sitten Annan kanssa lähteä heidän mukaansa, mutta ensin kävimme Filling Station -ravintolassa syömässä yhdessä.
 |
| Rafa, minä, Kim, Anna, Anna |
Anna päätti luovuttaa ennen kuin pääsimme edes kukkuloille asti sillä ulkona oli todella kylmä ja tuulista. Kiipeäminen oli vaikeaa säkkipimeässä, etenkin kun maa oli märkä ja liukas ja "matkanjohtajamme" Tomy päätti poiketa kunnollisilta reiteiltä ja päädyimme tarpomaan pientä mutaista polkua pitkin jyrkkää ylämäkeä.
Pääsimme kuitenkin ylös asti, josta oli huikeat näkymät öiseen kaupunkiin. En kuitenkaan saanut yhtäkään kunnollista kuvaa sieltä.
 |
| Miun hiuksista voi päätellä miten tuulista siellä oli. |
Tuuli oli niin kova ettei kukaan saanut sytytettyä taivaslyhtyjä joten koko säätä uhmaava vaellus oli täysin turhaa. Onneksi pettymyksistä huolimatta kavereiden seura piristi, ainakin kun lauloimme koko matkan takaisin alas duck songia. En kyllä toista kertaa enää aio lähteä kiipeämään tuonne täysin pimeällä. Naureskeltiinkin yhdessä, että tätä lähemmäs extreme-urheilua ei ehkä koskaan tulla pääsemään!
Waddle waddle.
