Viikonloput on parhautta, etenkin laiskat sunnuntait kun ollaan kavereiden kanssa kaikki vapaalla ja hengaillaan yhdessä tekemättä juuri mitään (eli toivutaan krapulasta kun oltiin edellisenä iltana yhdessä juhlimassa, haha). Viime sunnuntaina hengailtiin Rafan, Kimin ja Annan kanssa erinäisissä ravintoloissa ja kahviloissa ja syötiin paljon. Kaiken ruokamätön jälkeen Rafa vei meidät ihanaan hippikahvilaan teelle, ja voin sanoa että paikasta tuli miun lemppari ihan kertasysäyksellä! Laaja teevalikoima, hassuja koriste-esineitä, psykedeelistä taidetta seinillä ja upottavia sohvia, ei sitä muuta tarvitsekaan täydelliseen iltaan!
Opiskelijaravintola Teviot, joasa saa herkullista darraruokaa melko halvalla
Vessat miehille ja mustekaloille.
Yllytettiin Kimiä maistamaan uppopaistettua mars-patukkaa. Näyttää ällöttävältä mutta maistuu taivaalliselta.
Kim ei yksin jaksanut syödä rasvaista herkkuaan joten me muutkin päästiin maistamaan.
Sunnuntaina olimme suunnitelleet kaverini Annan kanssa, että viettäisimme rauhallisen leffaillan Ryan Gosling -elokuvien ja herkkujen parissa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun kaupungilla törmäsimme sattumalta Kimiin, Annaa ja Rafaan, jotka kertoivat illalla kiipeävänsä muiden au pairien kanssa pimeällä Holyrood Hillille sytyttämään taivaslyhtyjä ja ihailemaan kaupunkia. Päätimme sitten Annan kanssa lähteä heidän mukaansa, mutta ensin kävimme Filling Station -ravintolassa syömässä yhdessä.
Rafa, minä, Kim, Anna, Anna
Anna päätti luovuttaa ennen kuin pääsimme edes kukkuloille asti sillä ulkona oli todella kylmä ja tuulista. Kiipeäminen oli vaikeaa säkkipimeässä, etenkin kun maa oli märkä ja liukas ja "matkanjohtajamme" Tomy päätti poiketa kunnollisilta reiteiltä ja päädyimme tarpomaan pientä mutaista polkua pitkin jyrkkää ylämäkeä.
Pääsimme kuitenkin ylös asti, josta oli huikeat näkymät öiseen kaupunkiin. En kuitenkaan saanut yhtäkään kunnollista kuvaa sieltä.
Miun hiuksista voi päätellä miten tuulista siellä oli.
Tuuli oli niin kova ettei kukaan saanut sytytettyä taivaslyhtyjä joten koko säätä uhmaava vaellus oli täysin turhaa. Onneksi pettymyksistä huolimatta kavereiden seura piristi, ainakin kun lauloimme koko matkan takaisin alas duck songia. En kyllä toista kertaa enää aio lähteä kiipeämään tuonne täysin pimeällä. Naureskeltiinkin yhdessä, että tätä lähemmäs extreme-urheilua ei ehkä koskaan tulla pääsemään!
Lauantaina uhmasimme säätä ja päätimme kiivetä Arthur's Seatille, mikä on yksi Edinburhgin kuuluisimmista ja suosituimmista turistinähtävyyksistä. Arthur's Seat on Holyrood Hillsien korkein huippu ja kohoaa noin 250 metrin korkeuteen.
Aamupäivän sade oli jo lakannut kun lähdimme kiipeämään, mutta maa oli mutainen, liukas ja täynnä lätäköitä, mikä teki kävelystä huipulle entistä rankempaa. Vaikka kulkemamme reitti oli vain puolitoista kilometriä pitkä niin loppumatkasta näytimme varmasti hikisiltä ja hengästyneiltä, kun vastaantulijatkin kannusti meitä: "Ei oo enää pitkä matka, kohta te ootte jo huipulla! Kyllä te pystytte siihen!"
Maisemat huipulta olivat kyllä kiipeämisen arvoiset: en usko että mistään muualta näkee kerralla koko Edinburghin aina merelle asti. Tuntuu että valokuviin ei vain millään saanut taltioitua sitä upeutta :(
Huipulla ollessamme alemmas rinteille oli kertynyrt paksua sumua, joten lähdimme kapuamaan alas ennen kuin tulisi pimeää.
Viikko sitten lauantaina juhlittiin miun synttäreitä muiden au pairien kanssa. Aloitettiin hakemalla kaupasta hieman juomista ja syömistä ja istuskeltiin ulkona. Suurin osa illasta vietettiin miun lempiklubilla Frankensteinissa, mistä alin kuva on. Siellä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, soi hyvä musiikki ja portsarit on kivoja. Erikoisinta paikassa kuitenkin on, kun keskiyöllä musiikki hiljenee ja katosta laskeutuu Frankensteinin hirviö -nukke, joka nousee istumaan ja örisee. Sen jälkeen tanssitaan Thrilleriä.
p.s. älkää kysykö miksi oon ihan valkonen näissä kuvissa, tiedostan itsekin asian. Jos oisin muokannu itteni ihmisenväriseksi, seurueen ruskettuneemmat henkilöt olisi ollu oransseja.
